Aihe kehittyi jo varhaisessa vaiheessa ja olimme siitä yksimielisiä. Osalla meistä oli aiempia draamakokemuksia enemmänkin, kun taas toisille aihealue oli tuntemattomampi. Tutustuimme aiheeseen Heikkisen Hannun kirjojen myötä, sillä Heikkinen oli meille draamakasvatuksen luennoilta tuttu jo ennestään. Mielenkiinnolla seurasimme, minkälaiseksi projekti lähti muodostumaan.

Suunnittelimme projektia pitkään hyvin pintapuolisesti ja yleismaailmallisesti. Meillä oli runsaasti ideoita, jotka kirjasimme heti ylös. Ideoita tuli niin paljon, että mielestämme oli tarpeen rajata aihe selkeästi. Kuitenkaan emme halunneet asettaa liian tiukkoja viitekehyksiä projektille, jotta koulukohtainen soveltaminen olisi mahdollista. Koimme hyväksi työtavaksi ajatusten ylöskirjaamisen blogikommentoinnin muodossa. Näin meidän projektimme kulku ja ajatusten kehittyminen on nähtävissä.

Tutustuimme peruskoulun opetussuunnitelman draaman osuuteen, mutta havaitsimme, että se on melko suppea. Löysimme kuitenkin perustietoa draaman tekemisestä koulussa Heikkisen kirjoista. Hän on käsitellyt aihetta monipuolisesti ja on alansa ammattilainen.

Saatuamme suunnitelman valmiiksi, meitä mietitytti se, että pystyisimmekö itse toteuttamaan tämän kaltaisen projektin kentällä. Tulimme siihen tulokseen, että tämä vaatii paljon omaa innostusta ja myös suuntautuneisuutta aiheeseen. Mietiskelimme, että projektin yksin vetäminen on melko iso taakka. Opettajan olisi hyvä saada apulaiseksi esimerkiksi koulunkäyntiavustaja tai muuta koulun henkilökuntaa.

Blogin tekoon oli mukava tutustua ja aluksi teimme blogia omilta koneiltamme kommentoiden toistemme tekstejä. Lopullisen suunnitelman tekemiseksi päätimme kirjoittaa työn yhdellä koneella aivoriihen tapaan, sillä koimme sen helpommaksi ja selkeämmäksi tavaksi. Kommentointi tuntui välillä hölmöltä, sillä olimme lähes aina samassa tilassa ja koneen välityksellä vuorovaikutus ei tuntunut luontevalta.

Mukavaa tässä projektissa oli yhdessä blogiin tutustuminen. Itse kirjoittaminen ja tekeminen tuntuivat läpi projektin mukavalta ja mielenkiintoiselta. Opimme samalla uuden työskentelytavan, kiitos siitä! Kaikki osallistuivat projektiin ja suunnitteluun tasapuolisesti. Lisäksi tehtävänannon aikataulu pysyi hallussamme. Opimme paljon toisiltamme, sillä jokaisella oli omaa tietoa ja omia ideoita eri aihepiireistä. Tämän seurauksena jaettu asiantuntijuus nousi keskeiseksi tekijäksi. Työnteko lähensi meitä myös koulutovereina.

Haastavinta työssä oli projektin ujuttaminen kiireiseen aikatauluun sekä itse projektissa kokonaisuuden rajaaminen ja hahmottaminen.

Kaiken kaikkiaan projekti ei ollut helppo, vaikka sitä olikin mukava tehdä. Keskeiseksi työssämme nousee jaettu asiantuntijuus ja oman ajattelun kehittyminen ja sen reflektointi.

Kiitos kurssista ja lämmintä kesää!

Mitä? : Draamatyöpaja

Kesto: 2 viikkoa

Aikataulu: Päivittäin 2-3 h harjoituksia normaalin koulutyöskentelyn ohessa

Kohderyhmä: 4-luokkalaiset

Vetäjä: oma opettaja ja mahdollisesti muitakin opettajia

Tavoitteet:

- tutustuttaa oppilaat draaman tekoon, luontoon ja kestävään kehitykseen

- onnistumisen kokemuksia draaman parissa

- yksilöllisen ilmaisun löytäminen

- yhteishengen kohottaminen

Toteutus: oppilaiden yhdessä suunnitelema ja toteuttama näytelmä opettajan ohjauksessa

Puvustus, lavastus, musiikki : valmistetaan itse eri taito- ja taideaineiden oppitunneilla

Lähdekirjallisuus:

Heikkinen, H. 2005. Draamakasvatus – opetusta, taidetta, tutkimista! Jyväskylä: Gummerus kirjapaino Oy.

Heikkinen, H. 2007. Vakava leikillisyys. Draamakasvatusta opettajille. Vantaa: Dark Oy.

Lehto, J. E. 2008. Konstruktivismi peruskoulun didaktiikan ohjenuoraksi? Kriittinen katsaus eräisiin suomalaisiin sovellutuksiin. Teoksessa Hillilä, M & Räihä, P. (toim.) Samalta viivalta 2. Kasvatusalan valintayhteistyöhankkeen (VAKAVA) kirjallisen kokeen aineisto 2008. Juva: WS Bookwell Oy.

Projektin pohjustus ja toteutus

Ennen varsinaista kahden viikon projektia oppilaat voisisvat tutustua draaman maailmaan esim. katsomalla jonkin näytelmän vaikkapa paikallisessa teatterissa. Teatterin henkilökunta voisi tutustuttaa oppilaat teatterin tekemiseen esittelemällä heille paikkoja ja kertomalla jonkin produktion tekemisestä. Näin oppilailla olisi pohjatietoa ja ajatusmalleja teatterin tekemisestä, joka antaa käsityksen sekä luo pohjan draaman tekemiseen.

Meidän oppimiskäsityksemme on konstrkutivismi. Konstruktivismissa oppija on aktiivinen tiedon prosessoija, joka rakentaa uutta tietoa aikaisemman tiedon pohjalta. Oppija on myös aktiivinen tiedon etsijä, ja opettajan tehtävänä on ohjata oppijaa tiedon hankkimisessa. Toisin sanoen, opettajan rooli ei ole perinteisen autoritaarinen, ylhäältä päin tuleva, vaan pikemminkin dialoginen ja ohjaava. Tärkeää konstruktivismissa on siis vuorovaikutus opettajan ja oppilaan välillä. (Hillilä & Räihä 2008, s. 60.)

Projekti lähtee liikkeelle siitä, että oppilaille esitellään aihe: luonto ja jokin sitä uhkaava tekijä. Tämä esittelyjakso voi olla ennen varsinaista kahden viikon projektia. Maantiedon tunnilla voitaisiin tutustua luontoon, miten oppilaat käsittävät luonnon ja sen merkityksen itselle. Oppilaat myös miettisivät luontoa uhkaavia tekijöitä. Äidinkielen tunnilla oppilaat kirjoittaisivat kirjoitelman tai sadun aiheesta luonto. Tarina olisi fiktiivinen ja siinä käsiteltäisiin jotakin luontoa uhkaavaa tekijää. Oppilaita kannustettaisiin omaperäisyyteen ja luovuuteen fantasian kautta.

Ajattelimme, että tekstejä ja aiheita käsiteltäisiin ryhmässä siten, että jokainen oppilas kirjoittaisi omasta tarinastaan muutamia avainsanoja lapuille, jotka palautettaisiin opettajalle. Opettaja tarkistaa, ettei lapuissa ole asiattomia kommentteja tai sanoja. Opettaja ohjeistaa ennen tarinatyöpajan alkua tietyt säännöt oppilaille. Esim. jokaisella on oikeus olla hiljaa, ei ole pakko osallistua, jos siltä tuntuu. Lisäksi jokaisen ideat tulee ottaa huomioon, eikä toisen ideoita saa tyrmätä. Tämän jälkeen kaikki laput laitettaisiin lattialle jokaisen nähtäväksi. Sen jälkeen aiheita tarkastellaan ja tässä vaiheessa opettajan rooli on hyvin tärkeä. Hänen tulee huolehtia, että jokaisen oppilaan ideat otetaan tasapuolisesti esille. Tällainen tekniikka mahdollistaa hiljaisempienkin oppilaiden ideoiden esille tulon ja nimettömien lappujen tarkastelu ei leimaa kenenkään tekstiä tai ideoita. Tämän prosessin tavoitteena on siis muodostaa näytelmän teksti sanoista kootun kokonaisuuden pohjalta. Idea muistuttaa oululaisen lastenlauluyhtye Soivan siilin lauluntekotyöpajaa, joka toteutettiin taidekasvatuksen kurssilla aiemmin keväällä 2009.

Hannu Heikkisen mukaan (2005, s. 139-140) teksti on olennainen osa draaman tekemistä. Kun näytelmää luetaan, siinä tulee selvitä, mikä on näytelmän kokonaisuus, mm. aihe ja teemat, pääsanoma ja käännekohdat. Näytelmätekstin kohtauksista tulee selvittää keskeiset henkilöt, aika ja paikka jne. Roolihenkilöistä on selvitettävä mm. asema kokonaisuudessa, tavat ja käyttäytyminen. (Heikkinen 2005, s. 139-140.)

Käytännön harjoituksia ja toteuttamista

- improvisoidaan roolihahmojen puhetta, liikkumista ja käyttäytmistä ja suhteita toisiinsa (äidinkielen tunnit)

- luonnon äänien muodostaminen ja tutkiminen sekä mahdollisesti soitinten tekoa (musiikin tunnit)

- koulun lähiympäristöön tutustuminen ja luonnon materiaalien tutkiminen (biologian/kuviksen tunnit)

- näytelmän esittämispaikan pohdintaa ja etsintää

- esiintymisasujen suunnittelua kotoa tuotujen vaatteiden pohjalta (käsityön tunnit)

Aluksi tutustutaan tekstin hahmoihin ja rooleihin improvisaation kautta. Hiljalleen muodostetaan kohtauksia näytelmän tekstistä esim. pienryhmissä. Sen jälkeen luetaan tekstiä ääneen ja harjoitellaan mahdollisia vuorosanoja. Tekstiin tutustumisen jälkeen jaetaan roolit ja ryhdytään harjoittelemaan kohtauksia. Vuorosanoja voidaan vielä tässä vaiheessa muokata roolihenkilölle sopivampaan muotoon. Lisäksi improvisaatio pysyy jollain tavalla koko ajan mukana.

Kohtauksiin lisätään vähitellen musiikkia. Lisäksi samanaikaisesti suunnitellaan ja valmistetaan näytelmään puvustus ja lavasteet esityspaikalle sopivaksi. Esityspaikkana voi siis olla joko koulun pihapiiri, lähimetsä tai vaihtoehtoisesti sisätilat riippuen koulusta ja resursseista. Joka tapauksessa esityksessä on läsnä elementtejä luonnosta ja kierrätysteema säilyy läpi projektin.

Opettajan tehtävät

Opettajalla on tärkeä rooli draamatyöpajan teossa. Ennen kaikkea opettajan on oltava innostunut draamatyöskentelystä ja hänellä on siihen valmiudet. Hän rohkaisee ja aktivoi oppilaita avoimeen ja luovaan ilmaisuun, sekä luo turvallisen ilmapiirin, jossa jokainen uskaltaa ilmaista itseään. Opettajalla on oltava kyky luoda uutta, eikä vain tukeutua vanhoihin kuluneisiin malleihin. Oppilaan yksilöllisyys ja yksilöllinen oppimisprosessi tulee ottaa huomioon. Tämä nojaa konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen. (Heikkinen 2007, s. 164-165.)

Opettajan tulee olla pedagogisesti herkkä ja tahdikas. Teatterin tekeminen on pitkä prosessi ja vaatii oppilailta paljon. Opettajan tehtävänä on varmistaa, että kannustava ilmapiiri säilyy koko prosessin ajan ja ettei henkinen kuormitus käy liian raskaaksi. Opettajan tulee ottaa myös huomioon erilaiset persoonat ja heidän valmiutensa ja tarpeensa.

Opettajalla tulee olla hallussa kokonaiskäsitys projektista ja siitä, miten se saatetaan loppuun asti. Vaikka projekti perustuu pitkälti oppilaiden improvisaatioon ja omiin ideoihin, opettaja on se, joka pitää kokonaisuuden kasassa.

Projektin päätös

Kahden viikon draamaprojekti huipentuu näytelmän esittämiseen vanhemmille, muille oppilaille ja koulun henkilökunnalle. Draamaprosessin työvaiheita on dokumentoitu kuvin ja videopätkin ja myös valmis näytelmä kuvataan videolle. Tällöin oppilaille jää konkreettinen muisto projektista. Näytelmän jälkeisinä päivinä puretaan yhdessä oppilaiden kanssa kokemuksia ja tuntemuksia projektin teosta.

Olemme saaneet käsiimme  Hannu Heikkisen teokset vakava leikillisyys - draamakasvatusta opettajille sekä draamakasvatus - opetusta, taidetta ja tutkimista. Kirjat antavat varmasti hyviä eväitä draaman tekoon.

Ryhmä A suunnittelee satua ennalta sovittujen hahmojen pohjalta sadun alusta kliimaksiin/huippuhetkeen asti. Ryhmä B suunnittelee näytelmään sopivaa äänimaailmaa. Seuraavana päivänä osat vaihtuvat: ryhmä B suunnittelee satua kliimaksista loppukohtaukseen, ja ryhmä A suunnittelee äänimaailmaa.

Oppilaat jaetaan esim. 4 hengen ryhmiin, ja ryhmien kesken jaetaan eri tehtäväalueita. Niitä ovat mm. puvustus, lavastus, maskeeraus, musiikki, tanssi…

Puhe- ja keskustelutaitojen kehittäminen 
• esityksen jaksottaminen ja havainnollistaminen 
• lausunta 
• kerronta 
• esitys/esitelmä 
• perusteleminen 
Ilmaisun ryhmä- ja yksilöharjoituksia 
• puhuminen, äänenkäyttö 
• ilmeet, eleet ja liikkeetTeatteri 
• pienoisnäytelmän esittäminen 
• vuorosanojen keksiminen ja esittäminenPuhe- ja keskustelutaitojen kehittäminen 
• esityksen jaksottaminen ja havainnollistaminen 
• lausunta 
• kerronta 
• esitys/esitelmä 
• perusteleminen 
Ilmaisun ryhmä- ja yksilöharjoituksia 
• puhuminen, äänenkäyttö 
• ilmeet, eleet ja liikkeetTeatteri 
• pienoisnäytelmän esittäminen 
• vuorosanojen keksiminen ja esittäminen

(Oulun Normaalikoulu, opetussuunnitelma; tavoitteet 4.lk)

Draamakasvatus (Jyväskylän yliopisto)

Draamakasvatus on kokemuksellinen ja elämyksellinen oppiaine. Siinä opiskellaan ja tutkitaan draaman ja teatterin keinoja opetus- ja kasvatustyössä sekä draamaa taideaineena eri kasvatus- ja oppimisympäristöissä. Oppiaineena se rakentuu sosiokulttuuriseen ja yhteisölliseen oppimiseen ja korostaa taiteen osallistavaa ja tutkivaa roolia. Opiskelun kannalta keskeisiä piirteitä ovat kokemuksellisuus, yhteisöllisyys ja tutkiva oppiminen.

Draamakasvatus-termillä (Drama Education) tarkoitetaan draamaa ja teatteria, jota tehdään erilaisissa oppimisympäristöissä ja joka sisältää sekä esittävän että osallistavan draaman genret. Tässä merkityksessä termi on draamakasvatuksen anglosaksisessa ja pohjoismaisessa kontekstissa nykyään yhä yleisimmin käytetty, varsinkin kun tarkastellaan draamaa osana yleissivistävää kasvatusta.

Draamakasvatuksessa tasapainoillaan todellisuutta jäljittelevän toiminnan ja todellisuutta luovan toiminnan välillä – vakava leikillisyys energiaa tuovana voimana ohjaa oppimista.
Katsojien draamassa tutkitaan ja yhdessä luodaan fiktiivinen maailma, jonka ”todellisuus” perustuu siihen, että katsojat ryhtyvät leikkiin mukaan ja katsoessaan uskovat näyttämön todellisuuden. Tutkiminen, teatterin illuusion luominen ja siinä toimiminen (eli esittäminen) ovat aikaa vievää ja haastavaa ryhmätyötä.

Osallistujien draaman genreissä puolestaan luodaan fiktiivinen maailma, jonka sisällä voidaan eri tavoin aktiivisesti työskennellä yhdessä osallistujien kanssa. Asioita tutkitaan, niillä leikitään, etsitään merkityksiä ja luodaan uusia.

Soveltava draamalla tarkoitetaan sitä, että siinä yhdistetään katsojien ja osallistujien draamaa ja sitä, että soveltavan draaman genret voivat kuulua molempiin em. luokkiin riippuen siitä, miten draama työstetään.

Draamakasvatuksen teoriapohjan määrittelyn voi tehdä kolmen avainkäsitteen kautta:

Vakava leikillisyys. Leikinomaisuus ei ole vierasta taiteellisen luomisen ja taiteellisen esityksen olemukselle – taidetta voidaan ajatella leikkinä. Kuten leikissä, taiteellakin on omat sääntönsä: säännöt määrää taiteenlaji muotovaatimuksineen. Draamakasvatuksessa leikillisyys on merkitysten luomista teatterin ja kasvatuksen jaetussa kontekstissa.

Esteettinen kahdentuminen. Esteettinen kahdentuminen edellyttää sopimusta, jossa oppilaat noudattavat fiktion sääntöjä: he näyttelevät, ottavat roolin, työstävät roolihahmoaan, muuttavat todellisen tilan fiktiiviseksi, todellisen ajan fiktiiviseksi ajaksi ja ovat mukana kehittämässä tarinasta faabelin. Se prosessi on kollektiivinen merkitysten luomisen paikka. Tämä esteettinen kahdentuminen on näyttelemisen taiteellinen muoto, mutta myös sen pedagoginen muoto ja mahdollisuus.

Keskeneräisyyden estetiikka. Vaikuttaa siltä, että rituaalien kautta maailman hahmottaminen ja yhteisöllisyyden korostaminen ovat nousemassa esiin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tässä diskurssissa draaman luonne toiminnallisena oppimisena korostuu. Keskeneräisyyden estetiikalla tarkoitetaan prosessista kumpuavaa, vielä hiomatonta, mutta oivaltavaa esteettistä toimintaa, joka on merkityksellistä, koska siinä integroituvat sisältä ja muoto uusin tavoin.

Teatteri ymmärretään kielenä ja tapana tutkia maailmaa sekä hahmottaa merkityksiä ja suhteita monikerroksisen symbolijärjestelmän avulla.

http://www.jyu.fi/okl/draama/Opinnot.html

1.Tutustuminen draaman tekemiseen, teatteriin. Tutustuminen tapahtuu hyvissä ajoin ennen draamatyöpajaviikkoa. Sisältää vierailun teatterille

2. Varsinainen työpaja.

Muokattu suunnitelma

Tavoitteena on, että oppilaat tutustuvat mahdollisimman moniin eri ilmaisumuotoihin ja draaman keinoihin. Projektin kesto 2 viikkoa, joista ensimmäisellä viikolla kokeillaan draaman eri muotoja integroituna eri oppiaineisiin ja toisella viikolla suunnitellaan ja toteutetaan pienimuotoinen näytelmä. Teemana voisi sittenkin olla luonto,  sillä erilaisuus-teemasta saattaa tulla helposti liian keinotekoinen ja ei niin mielenkiintoinen.  Pohdimme, että lopullisen näytelmän voisi esittää ulkona luonnon lavalla. Silloin saattaisi ongelmaksi muodostua äänentoiston tarve.