Draamatyöpaja

Aluksi tehtävän aloitus tuntui hankalalta, sillä oli vielä epäselvää, että miten tehtävässä tulisi edetä ja mistä ylipäänsä oli kyse. Ensimmäisten yhteisten tapaamisten myötä tehtävä selkeytyi, kun tutustuimme aiempiin blogeihin ja otimme selvää, mitä tehtävässä vaaditaan.

Aihe kehittyi jo varhaisessa vaiheessa ja olimme siitä yksimielisiä. Osalla meistä oli aiempia draamakokemuksia enemmänkin, kun taas toisille aihealue oli tuntemattomampi. Tutustuimme aiheeseen Heikkisen Hannun kirjojen myötä, sillä Heikkinen oli meille draamakasvatuksen luennoilta tuttu jo ennestään. Mielenkiinnolla seurasimme, minkälaiseksi projekti lähti muodostumaan.

Suunnittelimme projektia pitkään hyvin pintapuolisesti ja yleismaailmallisesti. Meillä oli runsaasti ideoita, jotka kirjasimme heti ylös. Ideoita tuli niin paljon, että mielestämme oli tarpeen rajata aihe selkeästi. Kuitenkaan emme halunneet asettaa liian tiukkoja viitekehyksiä projektille, jotta koulukohtainen soveltaminen olisi mahdollista. Koimme hyväksi työtavaksi ajatusten ylöskirjaamisen blogikommentoinnin muodossa. Näin meidän projektimme kulku ja ajatusten kehittyminen on nähtävissä.

Tutustuimme peruskoulun opetussuunnitelman draaman osuuteen, mutta havaitsimme, että se on melko suppea. Löysimme kuitenkin perustietoa draaman tekemisestä koulussa Heikkisen kirjoista. Hän on käsitellyt aihetta monipuolisesti ja on alansa ammattilainen.

Saatuamme suunnitelman valmiiksi, meitä mietitytti se, että pystyisimmekö itse toteuttamaan tämän kaltaisen projektin kentällä. Tulimme siihen tulokseen, että tämä vaatii paljon omaa innostusta ja myös suuntautuneisuutta aiheeseen. Mietiskelimme, että projektin yksin vetäminen on melko iso taakka. Opettajan olisi hyvä saada apulaiseksi esimerkiksi koulunkäyntiavustaja tai muuta koulun henkilökuntaa.

Blogin tekoon oli mukava tutustua ja aluksi teimme blogia omilta koneiltamme kommentoiden toistemme tekstejä. Lopullisen suunnitelman tekemiseksi päätimme kirjoittaa työn yhdellä koneella aivoriihen tapaan, sillä koimme sen helpommaksi ja selkeämmäksi tavaksi. Kommentointi tuntui välillä hölmöltä, sillä olimme lähes aina samassa tilassa ja koneen välityksellä vuorovaikutus ei tuntunut luontevalta.

Mukavaa tässä projektissa oli yhdessä blogiin tutustuminen. Itse kirjoittaminen ja tekeminen tuntuivat läpi projektin mukavalta ja mielenkiintoiselta. Opimme samalla uuden työskentelytavan, kiitos siitä! Kaikki osallistuivat projektiin ja suunnitteluun tasapuolisesti. Lisäksi tehtävänannon aikataulu pysyi hallussamme. Opimme paljon toisiltamme, sillä jokaisella oli omaa tietoa ja omia ideoita eri aihepiireistä. Tämän seurauksena jaettu asiantuntijuus nousi keskeiseksi tekijäksi. Työnteko lähensi meitä myös koulutovereina.

Haastavinta työssä oli projektin ujuttaminen kiireiseen aikatauluun sekä itse projektissa kokonaisuuden rajaaminen ja hahmottaminen.

Kaiken kaikkiaan projekti ei ollut helppo, vaikka sitä olikin mukava tehdä. Keskeiseksi työssämme nousee jaettu asiantuntijuus ja oman ajattelun kehittyminen ja sen reflektointi.

Kiitos kurssista ja lämmintä kesää!