Draamatyöpaja

Kiitos palautteista, ne auttoivat paljon projektin eteenpäin viemisessä!

Projektin pohjustus ja toteutus

Ennen varsinaista kahden viikon projektia oppilaat voisisvat tutustua draaman maailmaan esim. katsomalla jonkin näytelmän vaikkapa paikallisessa teatterissa. Teatterin henkilökunta voisi tutustuttaa oppilaat teatterin tekemiseen esittelemällä heille paikkoja ja kertomalla jonkin produktion tekemisestä. Näin oppilailla olisi pohjatietoa ja ajatusmalleja teatterin tekemisestä, joka antaa käsityksen sekä luo pohjan draaman tekemiseen.

Meidän oppimiskäsityksemme on konstrkutivismi. Konstruktivismissa oppija on aktiivinen tiedon prosessoija, joka rakentaa uutta tietoa aikaisemman tiedon pohjalta. Oppija on myös aktiivinen tiedon etsijä, ja opettajan tehtävänä on ohjata oppijaa tiedon hankkimisessa. Toisin sanoen, opettajan rooli ei ole perinteisen autoritaarinen, ylhäältä päin tuleva, vaan pikemminkin dialoginen ja ohjaava. Tärkeää konstruktivismissa on siis vuorovaikutus opettajan ja oppilaan välillä. (Hillilä & Räihä 2008, s. 60.)

Projekti lähtee liikkeelle siitä, että oppilaille esitellään aihe: luonto ja jokin sitä uhkaava tekijä. Tämä esittelyjakso voi olla ennen varsinaista kahden viikon projektia. Maantiedon tunnilla voitaisiin tutustua luontoon, miten oppilaat käsittävät luonnon ja sen merkityksen itselle. Oppilaat myös miettisivät luontoa uhkaavia tekijöitä. Äidinkielen tunnilla oppilaat kirjoittaisivat kirjoitelman tai sadun aiheesta luonto. Tarina olisi fiktiivinen ja siinä käsiteltäisiin jotakin luontoa uhkaavaa tekijää. Oppilaita kannustettaisiin omaperäisyyteen ja luovuuteen fantasian kautta.

Ajattelimme, että tekstejä ja aiheita käsiteltäisiin ryhmässä siten, että jokainen oppilas kirjoittaisi omasta tarinastaan muutamia avainsanoja lapuille, jotka palautettaisiin opettajalle. Opettaja tarkistaa, ettei lapuissa ole asiattomia kommentteja tai sanoja. Opettaja ohjeistaa ennen tarinatyöpajan alkua tietyt säännöt oppilaille. Esim. jokaisella on oikeus olla hiljaa, ei ole pakko osallistua, jos siltä tuntuu. Lisäksi jokaisen ideat tulee ottaa huomioon, eikä toisen ideoita saa tyrmätä. Tämän jälkeen kaikki laput laitettaisiin lattialle jokaisen nähtäväksi. Sen jälkeen aiheita tarkastellaan ja tässä vaiheessa opettajan rooli on hyvin tärkeä. Hänen tulee huolehtia, että jokaisen oppilaan ideat otetaan tasapuolisesti esille. Tällainen tekniikka mahdollistaa hiljaisempienkin oppilaiden ideoiden esille tulon ja nimettömien lappujen tarkastelu ei leimaa kenenkään tekstiä tai ideoita. Tämän prosessin tavoitteena on siis muodostaa näytelmän teksti sanoista kootun kokonaisuuden pohjalta. Idea muistuttaa oululaisen lastenlauluyhtye Soivan siilin lauluntekotyöpajaa, joka toteutettiin taidekasvatuksen kurssilla aiemmin keväällä 2009.

Hannu Heikkisen mukaan (2005, s. 139-140) teksti on olennainen osa draaman tekemistä. Kun näytelmää luetaan, siinä tulee selvitä, mikä on näytelmän kokonaisuus, mm. aihe ja teemat, pääsanoma ja käännekohdat. Näytelmätekstin kohtauksista tulee selvittää keskeiset henkilöt, aika ja paikka jne. Roolihenkilöistä on selvitettävä mm. asema kokonaisuudessa, tavat ja käyttäytyminen. (Heikkinen 2005, s. 139-140.)

Käytännön harjoituksia ja toteuttamista

- improvisoidaan roolihahmojen puhetta, liikkumista ja käyttäytmistä ja suhteita toisiinsa (äidinkielen tunnit)

- luonnon äänien muodostaminen ja tutkiminen sekä mahdollisesti soitinten tekoa (musiikin tunnit)

- koulun lähiympäristöön tutustuminen ja luonnon materiaalien tutkiminen (biologian/kuviksen tunnit)

- näytelmän esittämispaikan pohdintaa ja etsintää

- esiintymisasujen suunnittelua kotoa tuotujen vaatteiden pohjalta (käsityön tunnit)

Aluksi tutustutaan tekstin hahmoihin ja rooleihin improvisaation kautta. Hiljalleen muodostetaan kohtauksia näytelmän tekstistä esim. pienryhmissä. Sen jälkeen luetaan tekstiä ääneen ja harjoitellaan mahdollisia vuorosanoja. Tekstiin tutustumisen jälkeen jaetaan roolit ja ryhdytään harjoittelemaan kohtauksia. Vuorosanoja voidaan vielä tässä vaiheessa muokata roolihenkilölle sopivampaan muotoon. Lisäksi improvisaatio pysyy jollain tavalla koko ajan mukana.

Kohtauksiin lisätään vähitellen musiikkia. Lisäksi samanaikaisesti suunnitellaan ja valmistetaan näytelmään puvustus ja lavasteet esityspaikalle sopivaksi. Esityspaikkana voi siis olla joko koulun pihapiiri, lähimetsä tai vaihtoehtoisesti sisätilat riippuen koulusta ja resursseista. Joka tapauksessa esityksessä on läsnä elementtejä luonnosta ja kierrätysteema säilyy läpi projektin.

Opettajan tehtävät

Opettajalla on tärkeä rooli draamatyöpajan teossa. Ennen kaikkea opettajan on oltava innostunut draamatyöskentelystä ja hänellä on siihen valmiudet. Hän rohkaisee ja aktivoi oppilaita avoimeen ja luovaan ilmaisuun, sekä luo turvallisen ilmapiirin, jossa jokainen uskaltaa ilmaista itseään. Opettajalla on oltava kyky luoda uutta, eikä vain tukeutua vanhoihin kuluneisiin malleihin. Oppilaan yksilöllisyys ja yksilöllinen oppimisprosessi tulee ottaa huomioon. Tämä nojaa konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen. (Heikkinen 2007, s. 164-165.)

Opettajan tulee olla pedagogisesti herkkä ja tahdikas. Teatterin tekeminen on pitkä prosessi ja vaatii oppilailta paljon. Opettajan tehtävänä on varmistaa, että kannustava ilmapiiri säilyy koko prosessin ajan ja ettei henkinen kuormitus käy liian raskaaksi. Opettajan tulee ottaa myös huomioon erilaiset persoonat ja heidän valmiutensa ja tarpeensa.

Opettajalla tulee olla hallussa kokonaiskäsitys projektista ja siitä, miten se saatetaan loppuun asti. Vaikka projekti perustuu pitkälti oppilaiden improvisaatioon ja omiin ideoihin, opettaja on se, joka pitää kokonaisuuden kasassa.

Projektin päätös

Kahden viikon draamaprojekti huipentuu näytelmän esittämiseen vanhemmille, muille oppilaille ja koulun henkilökunnalle. Draamaprosessin työvaiheita on dokumentoitu kuvin ja videopätkin ja myös valmis näytelmä kuvataan videolle. Tällöin oppilaille jää konkreettinen muisto projektista. Näytelmän jälkeisinä päivinä puretaan yhdessä oppilaiden kanssa kokemuksia ja tuntemuksia projektin teosta.