Puheviestintä
Puhe- ja keskustelutaitojen kehittäminen
• esityksen jaksottaminen ja havainnollistaminen
• lausunta
• kerronta
• esitys/esitelmä
• perusteleminen
Ilmaisun ryhmä- ja yksilöharjoituksia
• puhuminen, äänenkäyttö
• ilmeet, eleet ja liikkeetTeatteri
• pienoisnäytelmän esittäminen
• vuorosanojen keksiminen ja esittäminenPuhe- ja keskustelutaitojen kehittäminen
• esityksen jaksottaminen ja havainnollistaminen
• lausunta
• kerronta
• esitys/esitelmä
• perusteleminen
Ilmaisun ryhmä- ja yksilöharjoituksia
• puhuminen, äänenkäyttö
• ilmeet, eleet ja liikkeetTeatteri
• pienoisnäytelmän esittäminen
• vuorosanojen keksiminen ja esittäminen
(Oulun Normaalikoulu, opetussuunnitelma; tavoitteet 4.lk)
Draamakasvatus (Jyväskylän yliopisto)
Draamakasvatus on kokemuksellinen ja elämyksellinen oppiaine. Siinä opiskellaan ja tutkitaan draaman ja teatterin keinoja opetus- ja kasvatustyössä sekä draamaa taideaineena eri kasvatus- ja oppimisympäristöissä. Oppiaineena se rakentuu sosiokulttuuriseen ja yhteisölliseen oppimiseen ja korostaa taiteen osallistavaa ja tutkivaa roolia. Opiskelun kannalta keskeisiä piirteitä ovat kokemuksellisuus, yhteisöllisyys ja tutkiva oppiminen.
Draamakasvatus-termillä (Drama Education) tarkoitetaan draamaa ja teatteria, jota tehdään erilaisissa oppimisympäristöissä ja joka sisältää sekä esittävän että osallistavan draaman genret. Tässä merkityksessä termi on draamakasvatuksen anglosaksisessa ja pohjoismaisessa kontekstissa nykyään yhä yleisimmin käytetty, varsinkin kun tarkastellaan draamaa osana yleissivistävää kasvatusta.
Draamakasvatuksessa tasapainoillaan todellisuutta jäljittelevän toiminnan ja todellisuutta luovan toiminnan välillä – vakava leikillisyys energiaa tuovana voimana ohjaa oppimista.
Katsojien draamassa tutkitaan ja yhdessä luodaan fiktiivinen maailma, jonka ”todellisuus” perustuu siihen, että katsojat ryhtyvät leikkiin mukaan ja katsoessaan uskovat näyttämön todellisuuden. Tutkiminen, teatterin illuusion luominen ja siinä toimiminen (eli esittäminen) ovat aikaa vievää ja haastavaa ryhmätyötä.
Osallistujien draaman genreissä puolestaan luodaan fiktiivinen maailma, jonka sisällä voidaan eri tavoin aktiivisesti työskennellä yhdessä osallistujien kanssa. Asioita tutkitaan, niillä leikitään, etsitään merkityksiä ja luodaan uusia.
Soveltava draamalla tarkoitetaan sitä, että siinä yhdistetään katsojien ja osallistujien draamaa ja sitä, että soveltavan draaman genret voivat kuulua molempiin em. luokkiin riippuen siitä, miten draama työstetään.
Draamakasvatuksen teoriapohjan määrittelyn voi tehdä kolmen avainkäsitteen kautta:
Vakava leikillisyys. Leikinomaisuus ei ole vierasta taiteellisen luomisen ja taiteellisen esityksen olemukselle – taidetta voidaan ajatella leikkinä. Kuten leikissä, taiteellakin on omat sääntönsä: säännöt määrää taiteenlaji muotovaatimuksineen. Draamakasvatuksessa leikillisyys on merkitysten luomista teatterin ja kasvatuksen jaetussa kontekstissa.
Esteettinen kahdentuminen. Esteettinen kahdentuminen edellyttää sopimusta, jossa oppilaat noudattavat fiktion sääntöjä: he näyttelevät, ottavat roolin, työstävät roolihahmoaan, muuttavat todellisen tilan fiktiiviseksi, todellisen ajan fiktiiviseksi ajaksi ja ovat mukana kehittämässä tarinasta faabelin. Se prosessi on kollektiivinen merkitysten luomisen paikka. Tämä esteettinen kahdentuminen on näyttelemisen taiteellinen muoto, mutta myös sen pedagoginen muoto ja mahdollisuus.
Keskeneräisyyden estetiikka. Vaikuttaa siltä, että rituaalien kautta maailman hahmottaminen ja yhteisöllisyyden korostaminen ovat nousemassa esiin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tässä diskurssissa draaman luonne toiminnallisena oppimisena korostuu. Keskeneräisyyden estetiikalla tarkoitetaan prosessista kumpuavaa, vielä hiomatonta, mutta oivaltavaa esteettistä toimintaa, joka on merkityksellistä, koska siinä integroituvat sisältä ja muoto uusin tavoin.
Teatteri ymmärretään kielenä ja tapana tutkia maailmaa sekä hahmottaa merkityksiä ja suhteita monikerroksisen symbolijärjestelmän avulla.
http://www.jyu.fi/okl/draama/Opinnot.html
